Aarteenetsintää

Viime kesänä toteutin ensimmäisen kerran jutun jonka uusimista tulevana kesänä odottelen innolla. Lähisukuun kuuluu liuta eri ikäisiä naisia. Kokoonnuimme mökille tällä porukalla viettämään iltaa. Tarkoitus oli saunoa, syödä ja rupatella naisten juttuja. Ennen tulevaa iltaa mietin mitä pientä kivaa meille kehittäisin. Sitten keksin aarteenetsinnän; piirsin mökkitontista kartan, jaoin naiset ja tytöt joukkueisiin ja piilotin jokaiselle ryhmälle muutaman paketin (niin että kaikki saivat oman).
Aarteita olivat esim. Jari Sillanpää-kahvipaketti (fani paikalla), pirkan niksi-wcpaperipaketti, kynsilakka, suihkugeeli, herkkupaketti jne. Osan ostin vartavasten osa löytyi kaapista aleostoina ja viemisjemmoina.
Juttu oli niin kiva että heti päätimme tehdä siitä perinteen. Nyt olen jemmannut kaappiin "aarteita" ensi kesän saunailtaa varten.
Oma aarteeni siitä illasta on muisto meistä kaikista viettämässä iltaa yhdessä.

Lähellä, mielessä, olemassa

Onnekseni elämääni kuuluu paljon rakkaita ihmisiä. Perheenjäsenet; avopuoliso, omat ja lisälapset sekä tietysti lapsenlapsi, lasten kumppanit, perheen isovanhemmat, omat sisarukset puolisoineen ja lapsineen. Työn, harrastusten ja elämisen kautta läheisiksi ja rakkaiksi tulleet ihmiset. En voi sanoa ettenkö päivääkään heidän kanssaan vaihtaisi pois (tottapuhuen useammankin). Yhdestäkään ihmisestä en luopuisi vapaaehtoisesti. Joskus elämässä tulee tilanteita jotka syystä tai toisesta johtavat tilanteeseen jossa toinen ihminen häviää omasta elämästä. Ikävässä ja varsinkin surussa on vaikea lohduttautua mukavillakaan muistoilla. Niiden aika on hieman myöhemmin...

Tätä luopumisen tuskaa käyvät juuri nyt läpi lapseni joiden läheinen isotäti nukkui pois. Vielä edellisenä päivänä poika soitti ja kertoi menevänsä vielä katsomaan tätiä. Puhuimme kuinka tunnetta siitä että haluaa käydä katsomassa kannattaa noudattaa vaikka meillä ei ollut aavistustakaan että lähdön aika olisi niinkin lähellä.

Luin kauan sitten lehtijutun jossa toimittaja oli havahtunut laskemaan kuinka monta kertaa elämänsä aikana hän tulee näkemään ihmisiä joita näkee esim. kerran vuodessa. Tällä matematiikalla tulen näkemään ulkomailla asuvaa tuttavaani 27 kertaa jos elän 80-vuotiaaksi. 17 kertaa / 70, 7kertaa /60...

Ei muuta kuin nauttimaan ja iloitsemaan jokaisesta tapaamisesta!

Tämänpäivän mummi

Minulla oli vuosia sitten yöpöydän laatikossa lehdestä repäisty sivu jossa oli Heli Laaksosen runo MUMMOKS TAHTOMINE. Siinä oli "sitä jotakin" joka osui "sinne jonnekin".
Joku aika sitten etsin ja luin sen uudelleen ja jotenkin siitä muotoutui mielessäni seuraavanlainen:

                                      Mummina oleminen nyt

Aamulla herään aikaisin.
Keitän itselleni kahvit ja luen lehden.
Kävelen kaupungin keskustaan
ja odotan että myyjätyttönen
aukaisee Changen oven,
kutsuu sisälle ja auttaa
valitsemaan pitsireunaiset hipsterit ja
15 denierin stayupit.
Naapurikaupasta mustat korkkarit
ja musta trenssi.

Tuoksuni on Lancomen
peffa pysyy kuosissa joogalla ja kuntosalilla.
Hymyilen suu korvissa.
Kaikki käy
sanon: Haluan
            tahdon
en ole ennen tehnyt
mutta haluan yrittää.
Just nyt.

Mummo parkissa

Elämä mummona tai kohdallani MUMMINA oli vain haave tulevaisuudessa kunnes siitä eräänä yönä kaksi vuotta sitten tuli totta. Nyt 50plus ikäisenä olen kaksivuotiaan pojan mummi ja ajattelen että mummiuteen kasvaa samaa tahtia kuin lapsi kasvaa ja kehittyy.

Paitsi mummi olen nainen, äiti, avopuoliso, anoppikokelas, äitipuolikokelas, tytär, sisko, täti, työntekijä, työkaveri, ystävä, tukihenkilö ja aikuisopiskelija(harrastaja). Nämä näin päällimmäisenä. Halusin tehdä tämän listan koska koen että mummius on yksi osa monipuolista elämääni. Ihana ja kiva osa. Tulevaisuus näyttää millaiseksi mummiuteni muotoutuu.

Mummin minusta ovat tehneet vanhin poikani ja hänen avopuolisonsa. Olen kertonut tutuille ja sukulaisille miljoona kertaa unesta jonka näin ennen tämän vanhimman pojan syntymää; Olin synnyttämässä ja kätilö sanoi:" Hermanni tuli!" Kun lapsi sitten synnyttyään oli poika olisin halunnut pojan toiseksi nimeksi unen mukaan Hermanni. Pojan isä ei ajatukselle lämmennyt ja poika itsekin tarinan isompana kuullessaan aina huokaili "Onneksi isä ei suostunut". Niinpä yllätys oli melkoinen kun ristiäisissä paljastui pojanpojan kolmanneksi nimeksi HERMANNI. Onnistuivat yllättämään mummin täysin.
Itselläni oli vain yksi kaupunkilaismummu, Tampereen mummu. En tiennyt edes hänen nimeään pienenä. En koskaan viettänyt aikaa hänen kanssaan. Ei yökyläilyjä tai lomailuja mummulassa. Onneksi omilla lapsillani on ollut kokemuksia läheisistä isovanhemmista. Toivon osaavani olla sellainen.