Me kaksi

 Psykiatri Matti Huttunen on sanonut Helsingin Sanomien haastattelussa: " Koko länsimainen rakkauskäsitys perustuu siihen, että ihminen tulee kokonaiseksi vasta kun hän löytää oman parinsa. Siitä syntyy omistamisen halu ja menettämisen pelko."

 

 

Asiasta voi olla montaa mieltä. Näin keski-ikäisenä naisena kokonaisena on osattava olla paitsi yhdessä myös itsekseen. Kokolailla tärkeää osata olla itsensä kanssa. Mukavaa se yhteiselo näyttää olevan tuolla eläinmaailmassakin. Pari löytynyt jokaiselle. Olisiko vallan kevättä rinnassa...                                                                                                                                                                      

 

Pientä tuunausta

                            Siisti vanha valkoinen paitapusero joka vain jää aina käyttämättömänä kaappiin.                                                                               

 Valkoiset napit erivärisiksi ja erilaisiksi...

 Pieni homma  ja paitaa tulee taas pidettyä.

Kevät keikkuen tulevi

 Mummien touhuja seurata lintujen touhuja.

Viikonloppuna mökillä pikkulinnut kantoivat pesänrakennuspuuhissa korsia pönttöihin. Jäisellä järvellä mekastivat joutsenet.  Menneellä viikolla kirkuivat lokit ensimmäisiä huutojaan kaupungissa.                                                                                                                                                                                                             

 Ensimmäisen kerran mökkeilimme näin aikaisin

      keväällä.

 Aamukahvihetken keskeytti kaksi peuraa.

 Risujen polttoa; hikeä,punaista naamaa ja kipeitä lihaksia, kuusiaidan leikkuuta, lintujen laulua, puhdasta ilmaa ja auringonpaistetta. Illalla hyvää ruokaa ja muutama lasi punaviiniä. Hyvin ja pitkään nukuttu yö. Niistä on tehty kevään ensimmäinen mökkiviikonloppu.

Huvin vuoksi

  

Liikuntaa, kieliä, käsitöitä, askertelua, lukemista.
Aivan sama mitä tekee kunhan tekee jotakin. Viisas ohje.
Mutta miten tekee?
Moni tuttu ja itsekin on syyllistynyt harrasteen ja ajan-
vietteen kanssa suorittamiseen. Eteenpäin on mentävä ja
tulosta on tultava. Eihän sitä turhan takia...
Ei turhan takia vaan siksi että se on mukavaa ja siitä saa
tässä iässä olla jopa iloa ja se saa viihdyttää...
Törmäsin asiaan (jos unohdetaan ne muut törmäykset)
käydessäni espanjantunneilla. Ei jäänyt sanat ja kielioppi
päähän. Ensimmäisen vuoden aikana en oppinut laskemaan
kahteenkymmeneen ja tehtävien läpikäyntiä ja omaa puheen-
vuoroa jännitti tunneilla ihan vietävästi. EI ollut hauskaa.

Ja tätä kirjoittaessa hävisi kuva espanjankirjoista. Taaskaan EI ole hauskaa. Mutta, koska
tämä on MUKAVA HARRASTUS en hermostu tai ota pulttia asiasta vaan jatkan ilman kuvaa.

Keksin ratkaisun jonka avulla minun ei tarvitse hermoilla esim. espanjanopiskelusta; käyn jokaisen
vuosikurssin kahteen kertaan. Koska en ole hakemassa opiskelun myötä uutta uraa itselleni voin rauhassa keskittyä ensimmäisen vuoden aikana oppimaan sen mikä helpommin menee perille ja seuraavana vuonna repussa on jo paljon opittua ja kummasti ne vaikeammatkin jutut muuttuvat seuraavan vuoden aikana ymmärrettävämmiksi.
Eli osaan esitellä itseni, tilata ruokaa, hankkia taksin, shoppailla (hinnat) ja siirtyä puhumaan englantia kun espanja ei riitä. Piirtäminenkin onnistuu...

 

Matkailu myös avartaa maailmaa

 

                                                                        

 Kuva ei valitettavasti tee täyttä oikeutta todella upealle

                                                              kampaukselle. Ei voinut kuin ihailla- ja ottaa kuva.

 Näillä avokkailla kulki MIES. Ja niin pitkän matkan että

                                  siinä olisi moni nainen jo itkenyt...

 Hyvää ruokahalua! Häränhäntää...

                                        Oli kyllä hyvää!

 Turvallisuus ennenkaikkea.

                                   

 Onneksi tilasimme yhden leivän -

                                                                                     se oli soppalautasen kokoinen.

 Koditon New Yorkissa

Ihanaa kotoilua

Usein viikonlopun ja lomapäivien jälkeen kysytään mitäs teit tai missä kävit?
Jos on oltu kotona vastaus on usein "Olin vaan kotona".
Miksi vaan?
Sehän on totisesti kaikkein hienointa jos viihtyy omassa kotona.
Ihmiset ostavat/vuokraavat kodin kalliilla rahalla ja useimmiten satsaavat vielä kodin laittamiseenkin kuka enemmän kuka vähemmän. Sitten tehdään kaikki mahdollinen että siellä kotona oltaisiin mahdollisimman vähän. Joskus siihen on hyviä syitä; työmatkat, harrastukset, erilaiset velvollisuudet jne. Huonompi juttu on jos kotonaan ei viihdy syystä tai toisesta.
Itselle koti on aina ollut tärkein paikka maailmassa. Johtuneeko horroskooppimerkistä (rapu) joka mielletään kaikissa kuvauksissa koti-ihmiseksi vai mikä mutta koti-aikaa ei voita mikään.
Iän myötä kotona vietetty aika on muotoutunut vielä tärkeämmäksi. Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti että kotona saa tehtyä vain pienen osan siitä mitä on ollut suunnitelmissa. Parasta on kun lapset tai ystävät tulevat käymään; syödään, istutaan ja vaihdetaan kuulumisia....Ihan yhtä kivaa on olla rauhassa kotona oman puolison tai ihan yksin oman itsensä kanssa. Kuka mitäkin puuhailee. Itse luen, järjestän kaappeja, siivoan, katselen leffoja jne.
Kaappien jätrjestämisestä pääsee sujuvasti Kon Mariin. Kirjan luettuani allekirjoitan varsinkin ohjeen pitää kotona vain tavaroita jotka tuottavat iloa. Joko katsella tai käyttää. Ne voivat olla isoja tai pienempiä kuten kuvan tuoli johon ei mahdu enää edes lapsenlapsen peppu.

Vielä mumminakin...

Yökyläily kaverin luona! Pyjamabileet!
Muutaman kerran vuodessa käyn itse tai kutsun ystäväni yökylään. Musiikki ei kyllä soi kuin taustalla ettei se häiritse juttelua. Siihen se aika sitten meneekin. Silloin on kerrankin aikaa jutella kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat. Joka ainut kerta aika kuitenkin loppuu kesken. Viimeinen yökyläily kesti jutteluineen klo.03.00 yöllä. Sen pitempään ei jaksanut valvoa...Ja seuraava päivä oli kuin kovemmankin juhlimisen jäljiltä.
Juhlaahan se onkin. Tavata ystävä ja jutella, muistella ja vähän haaveillakin. Taitaa olla vain naisten juttu tällaisenaan. Miehillä sama toteutuu eri maisemissa. En ole ainakaan kuullut että miehet kutsuvat kavereitaan yökylään omaan kotiinsa. Ainakaan keski-ikäiset.
Yksi osa iltaa on hyvän eväksen nauttiminen yhdessä. Naisten eväät ovat usein toisintoa lapsuudesta. Ainoastaan juomat ovat vaihtuneet väkevämpiin..