Aivan sama mitä tekee kunhan tekee jotakin. Viisas ohje.
Mutta miten tekee?
Moni tuttu ja itsekin on syyllistynyt harrasteen ja ajan-
vietteen kanssa suorittamiseen. Eteenpäin on mentävä ja
tulosta on tultava. Eihän sitä turhan takia...
Ei turhan takia vaan siksi että se on mukavaa ja siitä saa
tässä iässä olla jopa iloa ja se saa viihdyttää...
Törmäsin asiaan (jos unohdetaan ne muut törmäykset)
käydessäni espanjantunneilla. Ei jäänyt sanat ja kielioppi
päähän. Ensimmäisen vuoden aikana en oppinut laskemaan
kahteenkymmeneen ja tehtävien läpikäyntiä ja omaa puheen-
vuoroa jännitti tunneilla ihan vietävästi. EI ollut hauskaa.
Ja tätä kirjoittaessa hävisi kuva espanjankirjoista. Taaskaan EI ole hauskaa. Mutta, koska
tämä on MUKAVA HARRASTUS en hermostu tai ota pulttia asiasta vaan jatkan ilman kuvaa.
Keksin ratkaisun jonka avulla minun ei tarvitse hermoilla esim. espanjanopiskelusta; käyn jokaisen
vuosikurssin kahteen kertaan. Koska en ole hakemassa opiskelun myötä uutta uraa itselleni voin rauhassa keskittyä ensimmäisen vuoden aikana oppimaan sen mikä helpommin menee perille ja seuraavana vuonna repussa on jo paljon opittua ja kummasti ne vaikeammatkin jutut muuttuvat seuraavan vuoden aikana ymmärrettävämmiksi.
Eli osaan esitellä itseni, tilata ruokaa, hankkia taksin, shoppailla (hinnat) ja siirtyä puhumaan englantia kun espanja ei riitä. Piirtäminenkin onnistuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti