" Kiva, tottakai sopii että haen "Hermannin" päiväkodista ja ajamme meille ja tulette sitten illalla myöhemmin hänet hakemaan" sanoo mummi ja etukäteen iloitsee pikkumiehen seurasta.
Päiväkodin pihalla pikkumies näkee mummin, vetää suupielet alaspäin ja niiskaisee:"isi". Eikä mitä, mummi alkaa jutella miten körötellään mummin punaisella autolla mummilaan ja isi tulee sitten myöhemmin perässä. Kyyneleet valuvat pikkumiehen poskelle, "isiiii". Päiväkodin työntekijä tulee selän taakse, hymyilee rohkaisevasti (mummille vai lapselle?) ja tuumaa että kyllä mummilla on varmasti ihan kivaa. Jep.
Pikkumies autoon ja matka mummilaan alkaa. Etukäteen tiedän että matka kestää n.30min. Koko matkan mummi puhuu kuin Ruuneperi;
- Oi! Kato millainen auto tossa vieressä on. Minkähän värinen se on?
- Koiria! 2 Koiraa!
- Mopo! (paras juttu) Siitä tulee tosi kova ääni.
- Polkupyörä! Joo punainen takki..Enpä tiedä mihin mies menee. Meniskö töistä kotiin...Virhe!!!
Juu kyllä se isi tulee mummilaan heti kun hommat on hoidettu.
- Saako mummi ajaa kun on punainen valo? No ei. Sano mummille kun on vihreä valo.
- Sininen auto!
- Pakettiauto!
- Bussi! Toinen bussi! Kaupungissa on paljon busseja.
Monena päivänä viikossa ajan saman reitin mutta enpä ole ennen kiinnittänyt tietoisesti huomiota siihen miten paljon erilaista ja eriväristä liikennettä kanssani samoja katuja vaeltaa. Maailmaa on niin hyvä katsella välillä 2-vuotiaan silmin.
Ja kyllä meillä oli ihan kivaakin; söimme makaronilaatikkoa ja pipareita ja rakensimme dublo-junanrataa. Läksiäisiksi mummi sai hymyn ja halin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti