Juu pulassa ja aivan pihalla ollaan!
Oli yksi kiva juttu ja siihen liittyvä kuva puhelimessa mutta kun sitä kuvaa ei saa siirtymään koneelle niin sitä juttuakaan ei tietysti saa aikaiseksi. Aina ei kehtaa vaivata muita. Nyt alkaa olla pakko kun kaikki konstit on koitettu ja mitään ei tapahdu...
Ei sen puoleen että tämä ainutlaatuista olisi. Jatkuvasti kulkee huoneesta toiseen ja huomaa ettei ole hajuakaan miksi sinne toiseen huoneeseen on mennyt. Paitsi tunnin kuluttua.
Yhtenä iltana nostin roskapussin tiskipöydälle ja keräilin sinne roskia ja hain maljakon keittiöön heittääkseni nuukahtaneet kukat pois. Lähdin hakemaan lisää poisheitettävää. Paljon myöhemmin illalla käydessäni keittiössä huomasin että kas vain se roskapussi ja maljakko ovat vielä tiskipöydällä.
Kokouksessa iloisesti hymyilevä rouva kopautti olalle, tervehti ja istuutui viereen. Alkoi jutella kuin vanha tuttu (mitä omasta mielestään olikin). Olisin voinut vannoa etten ollut nähnyt häntä aikaisemmin. Tarkemmin katsasteltuna hänessä EHKÄ oli jotain tuttua. En kehdannut paljastaa etten tiennyt kuka hän oli.
Olen 53-vuotias,kokopäivätyössä. Koitan syödä terveellisesti, liikkua, lukea, levätä ja muutenkin noudattaa terveellisiä ja kohtuullisia elämäntapoja. Tuntuu että mikään ei auta; alamäki on alkanut.
Välillä on ollut pakko ottaa avuksi alamäkiasiantuntija Matti Nykänen: "Elämä on ihmisen parasta aikaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti